Rauta-aika from Ikuinen jää by Routaterä

Vihamiehen tuolla jo käyvän nään
monivertaisin joukoin ryntäämään
ja seista ja viime mieheen
mun taistella käsketään!

Ja jos tuoll’ ääressä tykkien
muino vanha ois,
tulen, ruudin tuttava turkanen,
johon luottaa vois;

Mutt’ ei, sodan roihu palaa nyt siin’
on synkkä ja julma, on käyvä väkeviin aatoksiin

'Yö joutui, tauotti taistelon,
tää tulemme taas
oli kestänyt hento kuin aallokon
rajun rannan paas
tuli leikistään, tykit leiriin toi
ja hänt’ urhot harmajapäät ihannoi
hänet muut sylihinsä sulkivat
ja huikea hurraa soi'

Tähän jäätte, kuin hentoinen ruoko jää
rajun alle sään;
on teille outo leikki tää,
sen murhein nään.

Tykit jyskyi koht’, tulikasteessaan
rivit pirstotut väistyi, horjumaton hän ol’ itse vaan

Voiton hetken sai, heti riensi luo
väen väistyneen

Palautti taas vihan ääni tuo
arat rohkeuteen

Taas väki väistynyt käy taistelohon
tuli räiskyy loppumaton

Mutt’ ah, pian päättyvä tie oli tää
Kuu tuskin puoleen kerkeää
lähin hautaholvi jo urhon
on matkalle määränpää.

• Metal
• black metal
• Finland